Kuura

Viime talvena kerroin ensimmäisestä tipusta, joka kuoriutui yksin keskelle pakkasia. Siitä voit lukea enemmän Täältä.
Tänään tämä sama "tipu" täyttää jo 11kk. 

Ensimmäiset viikot menivät hyvin kun emo suojeli pikkuista.  Emo kuitenki vieroitti tipun jo hyvin varhan, ja se joutuikin yksinäisenä tipuna muiden kanojen silmätikuksi. Eräs aamu olin menossa ruokkimaan kanoja, kun löytyi tipu verissään orrelta. Yksi kanoista oli nokkinut Kuuran niskan niin, että luu vain näkyi. Mietin jo, että pitääkö minun päästä tipu kärsimyksestään. Putsasin haavan laimennetulla betadinellä, ja huomasin sen olevan kaikesta huolimatta todella siisti. Kuura ei myöskään tuntunut olevan moksiskaan haavan hoidosta. Päätin kokeilla eristää sen muista kanoista, jotta pääsen putsaamaan sitä kaksi kertaa päivässä. Tällä tavalla haava pääsi paranemaan nopeasti. Samaan aikaan Esteri-kanan kunto alkoi heiketä. Jaon kanalan kahteen osaan kanaverkolla, toisella puolella oli Kuura ja Esteri ja toisella puolella muut. Valitettavasti kaikesta hoidosta huolimatta, Esteri oli päästettävä paremmille matoapajille. Kuura jäi siis yksin toiselle puolelle.  Näköyhteys kuitenkin säilyi muihin. Talvikanala ei ole mikään kovin suuri tila, joten päätin yhdistää Kuuran muiden luo samalla kun pääsevät keväällä pihalle. Tämä oli hyvä ratkaisu, sillä ulkona oli niin paljon ihmeteltävää, että muut kanat jättivät Kuuran rauhaan, ja siitä kasvoi upea kana.