Kuura

Viime talvena kerroin ensimmäisestä tipusta, joka kuoriutui yksin keskelle pakkasia. Siitä voit lukea enemmän Täältä.
Tänään tämä sama "tipu" täyttää jo 11kk. 

Ensimmäiset viikot menivät hyvin kun emo suojeli pikkuista.  Emo kuitenki vieroitti tipun jo hyvin varhan, ja se joutuikin yksinäisenä tipuna muiden kanojen silmätikuksi. Eräs aamu olin menossa ruokkimaan kanoja, kun löytyi tipu verissään orrelta. Yksi kanoista oli nokkinut Kuuran niskan niin, että luu vain näkyi. Mietin jo, että pitääkö minun päästä tipu kärsimyksestään. Putsasin haavan laimennetulla betadinellä, ja huomasin sen olevan kaikesta huolimatta todella siisti. Kuura ei myöskään tuntunut olevan moksiskaan haavan hoidosta. Päätin kokeilla eristää sen muista kanoista, jotta pääsen putsaamaan sitä kaksi kertaa päivässä. Tällä tavalla haava pääsi paranemaan nopeasti. Samaan aikaan Esteri-kanan kunto alkoi heiketä. Jaon kanalan kahteen osaan kanaverkolla, toisella puolella oli Kuura ja Esteri ja toisella puolella muut. Valitettavasti kaikesta hoidosta huolimatta, Esteri oli päästettävä paremmille matoapajille. Kuura jäi siis yksin toiselle puolelle.  Näköyhteys kuitenkin säilyi muihin. Talvikanala ei ole mikään kovin suuri tila, joten päätin yhdistää Kuuran muiden luo samalla kun pääsevät keväällä pihalle. Tämä oli hyvä ratkaisu, sillä ulkona oli niin paljon ihmeteltävää, että muut kanat jättivät Kuuran rauhaan, ja siitä kasvoi upea kana.

Kivimäen ensimmäinen Tipu!

20 päivän jälkeen, 8.2.2017 kuoriutui Hilkan hautomasta munasta pieni harmaa tipu, jonka nimesin Kuuraksi. Hilkka on ensikertalainen, mutta hoitanut äidin tehtävät ilman ongelmia ja puolustaa ärhäkkäästi pikkuistaan. Aluperin munia oli kaksi, mutta toisesta ei kuoriutunut mitään. Onneksi sentään yksi tipu tuli maailmaan, josko Hilkka kanan hautomis vimmaan saataisiin pieni tauko. Suunnitelmissa ei siis ollut tipujen hankkiminen, mutta Hilkka sinnikkäästi viikosta toiseen yritti hautoa, joten lopulta annoin periksi. Perjantaina siirsin kaksikon koiran kuljetushäkkiin, jotta pikkuinen pysyy lämpimässä ja saa kasvaa rauhassa, ennen kuin pääsee muiden joukkoon.

Kuura ja Hilkka

Tipu tosiaan nimettiin Kuuraksi, jotta nimi muistuttaisi, että pikkuinen kuoriutui -20c pakkasten aikaan. Saas nähdä minkä värinen siitä kehkeytyy kasvaessaan. Rohkeasti jo kurkitaan äidin helmojen alta, ja välillä jopa uskaltaudutaan juomaan. Juomakupissa on iso kivi, jotta tipu ei huku veteen. Kuvassa Kuura seisoo kiven päällä ja juo raikasta vettä, ilman hukkumisen vaaraa.

1vrk ikäinen Kuura

Kot Kot- Kanoille puhdas uusi vuosi

Kanala ennen

Ennen kanojen saapumista, googlailin eri kuivike vaihtoehtoja. Päädyin ostamaan turvetta, sillä sitä kehuttiin monessa eri foorumissa. Pian kuitenkin huomasin, että se ei olekkaan kuivike josta pidän. Astmaatikkona olen herkkä pölylle, ja turve pölisi niin hirveästi, että pois kun pääsi niin joka paikka oli pölyä täysi. Myös lämmityslaitteiden turvallisuus tuollaisessa pölymäärässä huoletti. Kanat kun pitävät kuopsuttelusta, ja kylpevät turpeessä, niin välillä oli vastassa kunnon pölypilvi kun kanalaan astui. Sinnittelin ja ajattelin, että vaihdan kuivikkeen keväällä kun ilmat ovat lämmenneet ja kanat päässeet ulkoilemaan tarhaansa. Viiminen niitti oli kuitenkin kun yksi kanoistani sairastui keuhkokuumeeseen/tulehdukseen. Syytä ei tiedetä, mutta varmastikkaan tuo pölyävä ilma ei ainakaan auta tilannetta. Kana onneksi parani, mutta päätin tilata hamppukuiviketta, sillä sitä kovasti kehuttiin kuivikkeena joka ei pölise. Tilaus tuli samalla viikolla, ja uuden vuoden kunniaksi kanala sai uudet kuivikkeet. Tälle viikolle on luvattu kovia pakkasia, niin halusin saada siivouksen tehtyä ennen pakkasia. Aamulla kun menin kanalaan, oli outoa kun kaikki ruoka- ja juomakipot olivat puhtaita, eivätkä pölykerroksen peittäminä. Kanala oli myös ihanan valoisa!

Kukko Pertsa ja kana Martta

Uusi hamppukuivike

Suosittelen ehdottomasti tätä kuiviketta, vaikkakin kokemusta tästä ei ole kuin reilu vuorokausi. Sen lisäksi ettei hamppu pölise, se on erittäin imukykyinen joten hajutkin pysyvät paremmin poissa. Hamppukuivike on antibakteerinen tuote, joten mahdolliset bakteerit eivät viihdy siinä. Kesällä voi kuivikkeen levittää kasvimaalle, nopean maatumisen ansiosta. Näitä plussia tässä on niin paljon, joten olen tainnut löytää meille parhaan mahdollisen kuivikkeen. Säästyy kanojen ja hoitajien keuhkot!

Kanalan uudet asukkaat

Lauantaina vanha kanala sai uudet asukkaat, kukko Pertsan ja hänen 5 kana rouvaansa. Iso kanala jaettiin pienempään osaan, jotta muutaman kanan takia ei tarvitse lämmittää koko tallin yläkertaa. Näin pysyy lämpö, ja sähkölaskut kurissa. Kanalan pohjalle tuli turvetta sekä purua tuomaan hieman valoa. Seinät ovat puhtaan (toistaiseksi) valkoiset, ja kaksi isoa ikkunaa tuovat lisävaloa linnuille. Ikkunat olivatki heille uusi juttu, ja aluksi yrittivätkin lentää niistä läpi. Onneksi tajusivat nopeasti, ettei niistä pääse minnekkään. Linnut ovat vielä hyvin pelokkaita, joten olen yrittänyt olla häiritsemättä niitä liikaa, jotta kotiutuvat nopeammin. Kanat ovat monen rodun sekoituksia, osa vähän nuorempia ja osa varttuneempaa porukkaa. Kukkokin on vielä nuori, mutta tästä huolimatta suojelee hyvin kanojaan. Komea äänikin herralta löytyy. Onneks lähimmät naapurit ovat vähän kauempana, jottei koko kylä herää Pertsan kiekumiseen. Menee varmasti jonkin aikaa ennen kuin ensimmäiset kananmunat löytyvät, mutta eihän tässä kiire ole. Aamulla herätystä on joutunut taas hieman aikaistamaan, jotta ehtii hoitamaan vuohet että kanat, ja käyttämään vielä koiratkin ulkona. En kuitenkaan valita, tämähän on sitä mitä olen halunnutkin.
Vaikka vielä on paljon tekemättä, elän kuitenkin unelmaani, ja enää aamutkaan eivät tunnu niin ankeilta, kun on vihdoin löytänyt sen mitä olen etsinytkin, kodin!