Kanat ulkona kiellosta huolimatta

 

Siipikarjan ulkonapitokielto loppuu tämän kuun lopussa, mutta mitä kanani tekevät jo pihalla? 

Tämä kielto on tehty lintuinfluenssan leviämisen estämiseksi, joten kanat on pidettävä erossa luonnonvaraisista linnuista. Onneksi tähän kieltoon löytyy myös vaihtoehto. Mikäli kanat pidetään tarhassa joka on kauttaaltaan aidattu ja katettu verkolla jonka silmäkoko on max 25mm, niin kanat saavat ulkoilla vaikka läpi vuoden. Minulla kanat ovat talven talvikanalassa joka sijaitsee tallirakennuksen yläkerrassa. Keväälllä siirrän ne "kesämökilleen", eli leikkimökistä kyhättyyn kesäkanalaan jonka ikkunasta on käynti tarhaan. Eli talvikautena ne ei valitettavasti pääse ulkoilemaan. Nämä ovat kuitenkin sen verran arkajalkoja kylmälle, ettei niitä tämä varmasti haittaa yhtään. 

Kanoilla oli niin paljon kuopsuteltavaa kun pääsivät taas pitkän talvikauden jälkeen ulos. Kova tohina on käynyt jo pari päivää. Selvästi raikas ilma ja lämmin aurinko tekee niille hyvää. Tekemistäkin on paljon enemmän, joten toivottavast ilmat ei kauheasti enää kylmene. Jopa Hilkka-kana malttoi lopettaa iänikuisen hautomis vimman ja ulkoilee muiden mukana. Toivottavasti ei alota kohta uudestaan, sillä yksi kerta tipuja riitti minulle. Ehkä sitten joksus kun Martasta aika jättää, niin uskallan taas harkita tipuja. Toistaiseksi tämä joukko on ollut sopiva, vaikka muutama kana vielä joukkoon mahtuisi.

Kanalan uudet asukkaat

Lauantaina vanha kanala sai uudet asukkaat, kukko Pertsan ja hänen 5 kana rouvaansa. Iso kanala jaettiin pienempään osaan, jotta muutaman kanan takia ei tarvitse lämmittää koko tallin yläkertaa. Näin pysyy lämpö, ja sähkölaskut kurissa. Kanalan pohjalle tuli turvetta sekä purua tuomaan hieman valoa. Seinät ovat puhtaan (toistaiseksi) valkoiset, ja kaksi isoa ikkunaa tuovat lisävaloa linnuille. Ikkunat olivatki heille uusi juttu, ja aluksi yrittivätkin lentää niistä läpi. Onneksi tajusivat nopeasti, ettei niistä pääse minnekkään. Linnut ovat vielä hyvin pelokkaita, joten olen yrittänyt olla häiritsemättä niitä liikaa, jotta kotiutuvat nopeammin. Kanat ovat monen rodun sekoituksia, osa vähän nuorempia ja osa varttuneempaa porukkaa. Kukkokin on vielä nuori, mutta tästä huolimatta suojelee hyvin kanojaan. Komea äänikin herralta löytyy. Onneks lähimmät naapurit ovat vähän kauempana, jottei koko kylä herää Pertsan kiekumiseen. Menee varmasti jonkin aikaa ennen kuin ensimmäiset kananmunat löytyvät, mutta eihän tässä kiire ole. Aamulla herätystä on joutunut taas hieman aikaistamaan, jotta ehtii hoitamaan vuohet että kanat, ja käyttämään vielä koiratkin ulkona. En kuitenkaan valita, tämähän on sitä mitä olen halunnutkin.
Vaikka vielä on paljon tekemättä, elän kuitenkin unelmaani, ja enää aamutkaan eivät tunnu niin ankeilta, kun on vihdoin löytänyt sen mitä olen etsinytkin, kodin!