Yksi merkittävimmistä saavutuksistani viime aikoina on ollut se, että minusta valmistui tukiperhe. Tuo sana "perhe" särähtää vielä vähän korvaan, sillä asun yksi. Muodostanko minä yksinäänkin perheen? Tätä termiä kuitenkin käytetään, ja se käy kyllä minulle.
Kävin siis Mannerheimin Lastensuojeluliiton kautta tukiperhekoulutuksen. Koulutus oli erittäin mielenkiintoinen ja suosittelen sitä kaikille jotka vähänkään sitä miettivät. Niin monelta perheeltä puuttuu se paljon kaivattu tukiverkosto, ja tukiperheen avulla perhe saa kaivattua apua. Minusta tälläinen ennaltaehkäisevä toiminta on erittäin tärkeää. Ei tarvitse odottaa apua niin pitkään, että lapset mahdollisesti jo otetaan huostaan. Vanhemmat saavat kaivattua omaa-aikaa ja lapset pääsevät sillä aikaa turvallisen aikuisen luokse. Lapsettomana pystyn tarjoamaan lapselle paljon aikaa ja huomiota, ja lisäksi pääsevät vielä tutustumaan moneen talon eläimeen maaseudulle. En hae tällä sankarinviittaa tai muutenkaan mitään pelastajan roolia, vaan aito halu auttaa on se mistä tämä kaikki kumpuaa. Toivon, että pystyn tarjoamaan lapselle kokemuksia mitä muistelee vielä vanhemmalla iällä.
Tällä hetkellä on menossa kaikkien rakastama "paperisota". Eli ammattilaiset kartoittavat perheitä, ja niiden joukosta valitaan perhe, jonka lapsi soveltuu parhaiten minulle. Näin pyritään siihen, että lapsi saa sellaista tukea mitä tarvitsee oikeanlaisessa ympäristössä. Mielenkiinnolla jo odotan, millainen perhe minulle löytyy.
Mikäli olet kiinnostunut tukiperhetoiminnasta, netistä löytyy paljon tietoa oman paikkakuntasi tukiperhekoulutuksista. Lähde ihmeessä mukaan, jos elämäntilanteesi antaa siihen myöden :)
